1.UUSI AIKA – UUDET TAIDOT

Suomen koulut ovat tipahtaneet 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tietotekniikan opetuskäytön määrässä (entäpä laadussa?) kärkijoukosta kauas kärjen taakse, jopa niin kauas, että se on alkanut herättää huomiota myös ulkomailla. Käyttö ei meillä ole juurikaan kasvanut, vaan esimerkiksi OECD:n tutkimusten mukaan jopa vähentynyt, kun taas muut edelle menneet maat ovat satsanneet tulevaisuuteen. PISA-tutkimusten myötä koululaitostamme ylistetään edelleen hyvistä oppimistuloksista. Tästä onkin kehittynyt kansainvälisissä tilaisuuksissa ihmetystä herättävä paradoksi: Suomen PISA-menestys ja toisaalta heikot käyttäjäluvut tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä opetuksessa. Kestämmekö me tämän?

Opetusministeri on onneksi ilmoittanut tavoitteekseen nostaa Suomi takaisin kärkimaaksi myös tietotekniikan käytössä kouluissa. Viisaat työryhmät, jopa kaksin kappalein, ovat laatineet suunnitelmia, miten tämä tehdään. Miten se oikeasti tehdään? Huipulta on helppo pudota, mutta ylös on vaikeaa kiivetä. Nyt on luotava opettajiin, kouluihin, oppilaitoksiin ja niiden ylläpitäjiin uusi henki ja maahan yhteinen tahtotila – digikumppanuus! Tahtotilan luomisessa on meillä kaikilla tärkeä rooli. Innostusta ja halua pitää löytyä meistä kaikista. Myönteistä on jo meneillään, sillä tämän vuoden Virtuaaliopetuksen päiville on ilmoittautunut ennätysyleisö, jolle toivottavasti pystymme tarjoamaan uusia ajatuksia ja runsaasti kannustusta.

Petri Pohjonen

Mainokset

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

12 vastausta to “1.UUSI AIKA – UUDET TAIDOT”

  1. Kaisa-Mari Majamäki Says:

    Toivottavasti työryhmänne onnistuvat työssään. Tässä ”kenttäehdotuksia”:
    – opettajankoulutukseen tvt-harjoitteluosio
    – opettajille mahdollisuus palkalliseen tvt-koulutukseen työaikana
    – kohdennettua kuntatukea tvt.hen
    – koulujen johtoportaan motivointi
    – bonuksia niille opettajille, jotka motivoituvat käyttämään tvt.tä kouluilla
    – opettajat mukaan kokeiluihin – vain kokeilemalla voi oppia uutta
    Vielä: Koko lukion ja yo-tutkinnon uudistaminen. Esim. Norja, Ruotsi ja Saksa eivät toteuta näin jäykkää tutkintomallia. Lukioon omat linjat Ruotsin-mallin mukaan.

  2. Markku Lang Says:

    Tuo paradoksi olisi syytä ottaa huomioon.

    Miksi Suomessa, jossa joka kolmas koululainen on ollut käyttämättä tietokonetta kokonaisen lukuvuoden aikana (OECD 2007) saadaan kuitenkin parhaat tulokset PISA- testeissä? Eikö siinä voisi olla ihmettelyn aihetta?

    Toisaalta me kaikki tiedämme, että työelämän tarpeet ovat hyvin pitkälle erilaiset kuin PISA- tutkimuksen arvioinnin kohteet. Kumpaan suuntaan olisi perusopetuksen puitteissa suunnattava?

    Lukio-opiskelua suuntaavat puolestaan ylioppilaskirjoitukset. Kirjoituksiin valmistautumiseen ryhmätyöskentelytaidot tai sosiaalinen media tarjoavat varsin marginaalisia eväitä, pääpaino on henkilökohtaisissa opiskelutekniikoissa ja hyvissä oppimisen itsesäätelymenetelmissä.

    Harjoittelukouluissa opetusharjoittelijat joutuvat useasti ensimmäistä kertaa yliopisto-opintojensa aikana tositestiin tietotekniikan opetuskäytössä. Harjoittelukouluille ei ole annettu lisäresurssia opetusharjoittelijoiden tukiopetukseen niin, että laadukas tvt:tä hyödyntävä opetusharjoittelu olisi mahdollista – luovasta tai kokeellisesta toiminnasta puhumattakaan.

    Digikumppanuus on tahtotila, jonka saavuttaminen vaatii yhteisen – kestävän arvopohjan ja opettajankoulutukseen panostamisen sekä rohkeutta muuttaa olemassa olevia rakenteita.

  3. Jukka Manninen Says:

    Kyse on kokonaisuudesta. Uusi aika – uudet taidot – uusi tieto. Miten tvt-taidot yhdistetään oppimiseen.

    Monissa kouluissa oppilaat/opiskeljat tekevät yhä suorituksia yksilöinä. Harvassa työpaikassa kukaan enää puurtaa yksin. Yrityksissä ihmiset toimivat tiimeinä ja yhdessä ideoiden pyrkivät löytämään ratkaisun ongelmiin. Liian vähän tätä näkee kouluissa.
    Jokaisella koululaisella ei tarvitse olla omaa kannettavaa. Ryhmä voi mainiosti hyödyntää yhteistä konetta, kannettavaa, iPadia, puhelinta. Oppilaat ovat hyviä keksimään luovia käyttötapoja laitteille, kunhan saavat riittävästi tilaa ja aikaa tälle luovuudelle.

    Facebook-tyyppinen ympäristö olisi mainio alusta myös oppimiselle. Näkisi ketä on online-tilassa. Ryhmiä voisi luoda eri tarpeisiin, avoimia tai suljettuja. Yhteisön sisällä voisi jakaa tekstiä, kuvia, videoita, ideoita, käydä keskusteluja ym. Luulisin, että tulevaisuuden työpaikat ovat jotain tämäntapaisia ympäristöjä.

    Kaisa-Marin kommentissa mainittu koulutus olisi järkevä järjestää niin, että jokaisella koululla tai lähialueella olisi oma opettaja, joka pystyisi kouluttamaan ja opastamaan opettajia tarpeiden mukaan.
    Kaisa-Marin mainitsemat kokeilut ovat myös välttämättömiä. Ilman rohkeutta kokeiluihin ei luoda uusia toimintatapoja eikä saada arvokasta tietoa siitä, mitä kannattaa tai ei kannata tehdä.
    Ja bonukset otetaan ilolla vastaan!

    • Esa Kukkasniemi Says:

      Hyviä näkökulmia, Jukka.

      Muutamia huomioita. En halua olla kyyninen, mutta Facebookin ja muiden ulkomaisten palveluiden käyttöehtoihin kuuluu paitsi ikärajoja, myös kovin erilaista tietosuojakäytäntöä ja oikeuksien omistajuutta kuin Suomessa. Lasten kohdalla se muodostaa helposti isonkin ongelman. Nämä asiat on vähintäänkin hyvin pohdittava etukäteen.

      Alle 18 -vuotiaan kirjautumisiin vaaditaan lisäksi huoltajan suostumus.

  4. Jukka Manninen Says:

    Hyvä Esa!

    En toki tarkoittanut facebookin valjastamista opetuskäyttöön. Ymmärrän kyllä fb:n käytön ongelmat ja ongelmat tietosuojissa. FB:n ongelmat jo aikuiskäytössä on mittavat ja monelta tiedostamatta.
    Tarkoitin, että fb:n konsepti on hyvä, jos em. ongelmia ei olisi. Jos vastaava toimintaympäristö olisi ostettavissa luotettavalta palveluntarjoajalta ja turvallisuus voitaisiin taata. Wsoyn OPIT-ympäristö on vähän sinne päin, mutta featuret kaipaavat uudistusta.

  5. Johanna Venäläinen Says:

    Hei!

    Minusta syitä siihen, että suomalaiset koulut eivät ole kestäneet muiden mukana tieto- ja viestintätekniikan käytössä voivat olla myös seuraavat:

    Tietyt verkko-opetuksesta motivoituneet ja kiinnostuneet tekevät verkkoon omia juttujaan erilaisissa hankkeissa tai ilman hankkeita, eikä missään jaeta tuloksia tehokkaasti kentälle. Minusta OPH:n pitäisi kehitellä ratkaisuja siihen, että saataisiin jo nyt tehty ja olemassa oleva verkko-opetus jakoon tehokkaasti, ettei samoja juttuja tarvitsisi laittaa verkkoon moneen kertaan, vaan voitaisiin sitten panostaa uusien asioiden kehittelyyn verkkoon innovatiivisesti, laadukkaasti ja motivoivalla tavalla yhteistyössä eri oppilaitosten opettajien ja mahdollisesti myös yritysmaailman amamttilaisten kanssa.

    Suomessa on nimittäin aika paljon oppilaitoksia, joissa tehdään samoja oppimateriaaleja moneen kertaan, ja jopa samassa oppilaitoksessa on tehty samat oppimateriaalit moneen eri kertaan, mikä ei todellakaan ole järkevää ajankäyttöä. Ei ihme, etteivät opettajat jaksa enää innostua kehittämään verkko-oppimateriaalia, kun aika menee omien oppimateriaalien väsäilyyn ihan perinteisellä tavalla. Meillä ammattioppilaitoksissa kun ei vieläkään löydy oppikirjoja kaikkiin opetettaviin aineisiin, mistä johtuen olisikin erittäin tärkeää panostaa siihen, että tekisimne oppimateriaalia yhdessä oppilaitosrajat ylittäen OPH:n tuella ja kannustuksella.

    Nykytilanteessa verkko-opetus ei kehity pitkällä aikavälillä, vaan kehitystä tapahtuu sykelittäin sen aikaa, kun jokin tietty hanke on meneillään. Eli jatkuvuus ja pitkän aikavälin suunnitelmallisuus puuttuu.

    Toinen syy on mielestäni se, ettei kouluissa ole vieläkään valtakunnan tasolla riittävästi tietokoneita ja tietokoneluokkia. Meitä opettajia kannustetaan siirtämään oppimateriaalia verkkoon, mutta sitten meillä ei ole välineitä ja tiloja, joissa opettaa verkossa. Tietokonekanta alkaa ainakin maakunnissa olla aika vanhaa, mikä osaltaan latistaa opiskelijoiden motivaatiota opiskella tietotekniikkaa hyödyntäen. Esim. nykyvideoita on aika ikävää pyörittää saati sitten edidtoida vanhoilla tietokoneilla – siinä menevät vaan hermot kaikilta.

    Yksi syy voi myös olla se, ettei verkko-oppimateriaalin tuottamiseen ole suunniteltu mitään tiettyä palkkiojärjestelmää oppilaitoksiin. Nyt opettajille maksetaan ihan talokohtaisesti mitä maksetaan, jos jotain ylipäätään maksetaan. Eli yhteiset verkko-opetukseen kannustavat pelisäännöt tarvittaisiin tähänkin.

    Sitten vielä sellainen asia, että Suomessa monin paikoin maaseudulla asuvat ja työskentelevät ihmiset ovat internet-nopeuksien suhteen täysin eriarvoisessa asemassa kuin kaupungeissa asuvat ihmiset, koska maaseudulla langattomat internetyhteydet ovat paikoitellen nopeudeltaan reilusti alle megan, ja lisäksi langattomat verkot eivät toimi käytännössä katkoitta tai ollenkaan tietyillä alueilla. Teepä tällaisilla alueilla sitten oppimateriaalia verkkoon ja laittele videota ja ääntä verkkoon omalla ajallasi… Eli tässä suhteessa meillä olisi valtakunnallisesti paljon kehitettävää, etä saataisiin Suomi tosiaan kokonaan tietoyhteiskunnaksi. Suomessa nimittäin maaseudulla asuu todella viisasta porukkaa, joiden ajatukset ja ideat eivät näillä tietokoneyhteyksillä tule kuuluviin maaseudun perukoilta.

    • Eero NUkari Says:

      Johanna ja muut,

      itse en usko tuohon verkko-opetuksen palkitsemisjärjestelmään. Tietotekniikan tarkoitushan on helpottaa työskentelyä – ei tehdä siitä niin hankalaa, että sitä hyödyntävät saavat paremmat ”bonarit” kuin muut. Tekniikan pitäisi olla niin helppokäyttöistä ja hyödyllistä, että opettaja ihan omasta tahdostaan alkaa sitä soveltamaan opetuksessaan. Tähän ei varmaan vielä olla päästy.

      Johannan kanssa olen samaa mieltä laitekannasta. Toimimatonta laitetta kun ei kukaan viitsi käyttää. Toisaalta laitteiden määrä ei ole oikea mittari. Mitataanko tietotekniikan hyödyntämisen tehokkuutta jossain muualla kuin kouluissa laitemäärien mukaan? Kouluissa tätä on harrastettu ja ymmärtääkseni harrastetaan vieläkin.

      • Kari Rajala Says:

        >Tekniikan pitäisi olla niin helppokäyttöistä ja hyödyllistä, että opettaja ihan
        > omasta tahdostaan alkaa sitä soveltamaan opetuksessaan. Tähän ei
        >varmaan vielä olla päästy.

        Tässä Eero mielestäni osuu asian ytimeen.

  6. Esa Kukkasniemi Says:

    Oletteko tutustuneet oheiseen raporttiin? Mielenkiintoista luettavaa.

    http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/files/313/TVT_opetuskayton_suunnitelma_011210_(2).pdf

    t. Esa

    • JariS Says:

      Kiitos Esa linkistä.

      Kaikkien tosiaan kannattaa tutustua tähän kansalliseen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelmaan. Tässä vielä vähän ko. suunnitelman tiedotetekstiä:

      ”Liikenne- ja viestintäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus ovat linjanneet tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttöä kouluopetuksessa. Linjaukset ja toimenpiteet koskevat koko peruskoulutusjärjestelmää kuten koulun toimintakulttuuria, opettajankoulutusta, tekniikkaa ja yhteyksiä, opetustiloja sekä oppimateriaaleja.

      Kolmivuotisen hankkeen loppuraportissa esitellään konkreettisia toimenpiteitä, jotka perustuvat 20 hankkeessa mukana olleen koulun kokemuksiin sekä aiheeseen liittyvän tutkimushankkeen tuloksiin.
      Keskeiseksi kysymykseksi suunnitelmassa nousee opettajien valmius käyttää opetuskäyttöön tehtyjä tieto- ja viestintätekniikkaan pohjautuvia palveluja. Toisen tärkeän kokonaisuuden muodostavat opettajien ja oppilaiden käytössä oleva laitetekniikka sekä tietoliikenneyhteydet.
      Suunnitelmassa käsitellään yhteyksiä ja laitteita, pedagogisia malleja, oppimateriaaleja, koulun toimintakulttuurin kehittämistä sekä koulujen ja yritysten kumppanuutta.”

      Lisätietoja: http://www.arjentietoyhteiskunta.fi

  7. jaavai Says:

    Opetusministerin esittämän tavoitteen voi jakaa. 1990-luvulla Suomi Tietoyhteiskunnaksi hanke oli aikaansa edellä. Silloin verkkomateriaali teki vasta tuloaan. Syystä tai toisesta silloiset hankkeet eivät jääneet elämään mittavista panostuksista huolimatta.

    Kuitenkin kun asiaa miettii 2010-luvun näkökulmasta, onko enää viisasta panostaa tietokoneisiin. Samaan aikaan yhä useammalla oppilaalla/opiskelijalla on taskussaan keskitasoa vastaava kännykkä. Mobiilin käyttö laajenee nopeasti. Samalla tavoin kuin 1990-luvulla panostettiin ennakkoluulottomasti www-pohjaiseen opetukseen, olisiko syytä panostaa nyt mobiilioppimiseen.

    Toinen asia, joka mietityttää, on 2010-luvun tietokäsitys. Tietokone tai verkko-opetus sinällään ei paranna opetuksen laatua saati tehokkuutta. Liitu- ja leuka-menetelmä tuottaa varmasti yhtä laadukkaita oppimistuloksia.

    Jos verkko-opetus tarkoittaa entisen paperisen oppimateriaalin siirtämistä verkkomuotoon, emme käytä oikeasti hyödyksemme verkkomaailman tarjoamia mahdollisuuksia kehittää oppilaiden/opiskelijoiden ajattelun taitoja sekä erilaisten materiaalien kriittistä käsittelyä.

    Opettajat tarvitsevat harkittuja ja käytännön opetustyössä koeteltuja käytänteitä ja ideoita, jotka ovat muunnettavissa oppiaineesta toiseen. Prosessi ei tapahdu kädenkäänteessä. Siksi opettajille olisi taattava mahdollisuus käyttää työaikaa tvt-taitojen kehittämiseen. Vain silloin opettajilla on riittävä motivaatio laittaa itsensä likoon. Koulun jälkeen järjestetyt massaluennot taas on erinomainen esimerkki päinvastaisesta.

    Enemmän blogissani http://jaskanverkkoblogi.wordpress.com/

  8. Kaisa-Mari Majamäki Says:

    Kirjoituksissa on vilahdellut kannatettavia ideoita. Esim. eri koulualueille nimetyt ”tvt-oppaat” olisivat varsin toimiva ehdotus. Näin pystyttäisiin ehkä myös keräämään verkko-oppimisen ideoita ja jo valmiita tuotoksia tai kokeiluja kaikkien käyttöön. Opettajat saisivat monesti kaivattua vertaistukea ja aineryhmätyöskentelyä, opiskelijat hyötyisivät hyvien verkko-opetuskäytänteiden ottamisesta opetukseen ja koulun johto saisi myös tiedon siitä, mitä tvt-opetuksen areenalla tapahtuu.

    Tämän toteuttaminen vaatisi taas sitä aitoa resurssien vapauttamista tärkeiksi koettuihin siirtoihin. Toisaalta – jäin minäkin miettimään sitä, että kenties ratkaisu tuleekin joltain täysin odottamattomalta taholta täysin odottamatta. Ehkä ”sormitietokoneet” tms. pullahtavat niin helppoina ja halpoina käyttömarkkinoille, että opettajat, opiskelijat ja hallintovirkamiehet ottavat ne omakseen helposti, halvasti ja innolla. Ilman mitään bonuksia, vapaaehtoisesti ja vaikka loma-aikoina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s